Salute, Susa!

Tässä yksi kirjan sukkakuvista. Ei ehkä edustavin, koska sukat ovat pääsääntöisesti kirjoneulesukkia. Tähän hätään en kuitenkaan voi laittaa muita kuvia ennenkuin ne on muokattu nettimuotoon.

Sain ihanan viestin, jonka takia päätin ottaa Susan kunniaksi lasillisen viiniä:

Olen eilisen illan kehunut ja ihastellut sukkakirjaasi, mieheni ehti jo kyllästyä :). Alkuteksi luettu, sukkaohjeita selattu, mutta ennen kaikkea kuvia ihasteltu. Kuka ikinä onkin keksinyt kuvauspaikan, saa erityiskiitoksen minulta. Pidin erityisesti sukkien ja ympäristön kontrastista, se jätti sukille tilaa.

Tämä viesti lämmitti minua erityisesti, koska pähkäilin pitkään, mistä löytäisin teollisen ympäristön vastapainoksi etnisille, ellei suorastaan kansallisromanttisille kuvioille, joita sukissani on käytetty.

Susan kanssa pohdimme  panimoa, tehdasta ja rakennustyömaata. Lopulta kuvauspaikka löytyi tietysti aivan läheltä:  sukat kuvattiin Suomenlinnan lentokonehallissa, jonka tunnen paremmin kuin hyvin, ja jonka ohi kuljin päivittäin veneen keväthuoltoja tehdessäni. Tolkuttoman likainen paikka, mutta juuri se, mitä tässä etsittiin. Kiitos kuvausluvasta Club Renatalle, joka tekee loistavaa työtä nuorten hyväksi.

Kuvista suurin ansio kuuluu tietysti Susa Junnolalle, joka todellakin osaa kuvata sukkia (ja monia muitakin asioita, kokemusta on!). Sukkien kuvaaminen ei nimittäin ole valokuvaajan tehtävistä ihan helpoin, sen voi jokainen huomata sukkakuvista. Milloin jalka näyttää kamalan paksulta, milloin neule tökeröltä tai lankojen värit vääristyvät. Susa sai upeat langat hehkumaan. Hän myös näki tavattomasti vaivaa kuvauksissa, joissa ei todellakaan tunteja laskettu.

Tiedän, että jotkut kirjan käyttäjät toivoisivat enemmän kuvia yksityiskohdista, mutta tällä kertaa panimme etusijalle kokonaisuuden –  yritimme tietenkin kuvissa ottaa huomioon myös neulojan tarpeen nähdä sukan rakenne. Toisaalta sukkamallini perustuvat enemmän kuvioon, lanka- ja värivalintoihin kuin sukan rakenteeseen. Itse sukan voi tehdä melkein aina ihan miten haluaa lopputuloksen paljonkaan, jos lainkaan,  kärsimättä. Paitsi tietysti tuo kuvan sukka, jossa vastavärien lisäksi sinänsä simppeli rakenne ja kirjoneuleen jatkaminen tiimalasilankantapään yli,  on koko sukan juju. Mutta se selviää yhdelläkin kuvalla, kun kuvaaja osaa hommansa.

Toivon, että kustantaja saa piakkoin ohjekuvat Ravelryyn.