Ajoittain minusta tuntuu, että maailma on pullollaan käsityöohjeita, jotka ovat helppoja ja nopeita. Sanon suoraan, että se ärsyttää minua. Samoin kuin turhanpäiväiset askartelukset, joissa muodit vaihtelevat valoakin nopeammin. Mitähän niille kaikille käyttötarkoitusta vailla oleville kyhellyksille tapahtuu?
Miksi käsityön pitäisi olla nopeatekoinen tai helppo? Taidot eivät kehity kiirehtien eivätkä siitä, että tekee sitä, jonka jo hyvin osaa. Minusta käsitöiden viehätys on nimenomaan uuden oppimisessa ja siinä, että taidot kehittyvät entistä paremmiksi. Taitava tekijä voi soveltaa niitä omiin, uniikkeihin käsityötuotteisiinsa.
Minun kirjojani ei ole kelpuutettu käännöksinä kansainvälisille markkinoille, koska mallini ovat kuulemma liian vaikeita. Siis hitaita tehdä. Kiitos tästä arviosta, olen siitä ylpeä! Ilmankos ne kiinnostavat ulkomaisia hardcore-neulojia, jotka tilaavat Lentävästä Lapasesta merten taakse ihan suomenkielisiä laitoksia.
Mutta takaisin varsinaiseen asiaan. Onko esimerkiksi bloggareiden jatkuva tarve saada uutta materiaalia tarjolle johtanut siihen, että esiin marssitetaan roppakaupalla pientä, helppoa ja söpöä? Toivoisin, että kustantajat, sivustot, bloggarit ja muut käsityöstä elävät tai sen ilosanomaa jakavat, omaksuisivat enemmän hitaan tekemisen ajatuksia. Slow Knitting on onneksi taas nostamassa päätään, toivottavasti se rantautuu meillekin.
Hitaaseen tekemiseen voi liittää myös ekologisia ja eettisiä näkökulmia: mitä järkeä on tuottaa hirveitä määriä nopeatekoisia (tai halpoja) villasukkia tai -asusteita (yhtä hyvin mitä tahansa tuotteita), joita ei kukaan edes ehdi käyttämään? Eikö olisi järkevämpää suosia nimenomaan erittäin hitaasti ja huolella valmistuvia käsityötuotteita ja tehdä vähemmän? Hyvistä materiaaleista hitaasti tehty käsityötuote on ekologinen, koska se esimerkiksi kestää käyttöä ja viihdyttää pitkään tekijäänsäkin.
PUIKKOMAISTERI 
Hyvä! Erinomainen kirjoitus! Olen kanssasi samaa mieltä. Vähän ja hyvää, kestävää. Ei kaikille turhakkeille.
Mielenkiintoinen keskustelu. Mä olen käsityö genren ulkopuolinen bloggaaja, mutta innostun välillä kutomaan tai tekemään jotain muuta käsilläni. Mulle jäi epäselväksi, miksi hartaudella tehty olisi sen ekologisempi kuin nopeasti valmistuvakaan? Tai kestävempi? Lähestyn tätä siitä näkökulmasta, että tarvitsen villasukat. En ole kovin hyvä, enkä ole riittävän kiinnostunut haluakseni kehittyä paremmaksi. Haluan vain neuloa sukat, koska peruspertsaneulominen on silloin tällöin oikein mukavaa tekemistä. En kaipaa haasteita, en jännitystä, tarvitsen sukat. Tähän tarpeeseen helppo ja nopea uppoaa. Seuraavat sukat mä neulon edellisten kuluttua puhki. Uskon että isot massat käsityökentän ulkopuolella on mun kaltaisia silloin tällöin käsitöistä innostuvia nopeiden ja helposti lähestyttävien ohjeiden kuluttajia. Ja meille se nopeakin voi olla riittävän pitkä aikainen projekti.
Hyvä, puikkomaisteri!
Amen. Opin neulomaan viisivuotiaana, ja tein kirjoneuletta ala-asteikäisenä. Nyt 37-vuotiaana tuntuu, ettei missään ole enää haastetta. Novitan lehteä en ole tilannut enää vuosiin, ja muissakin suomenkielisissä tuntuu olevan vain muutama ohje vuosittain, jotka haluan tehdä ihan haluamisen vuoksi. Onneksi on ravelry.
Amen. Opin neulomaan viisivuotiaana, ja tein kirjoneuletta ala-asteikäisenä. Nyt 37-vuotiaana tuntuu, ettei missään ole enää haastetta. Novitan lehteä en ole tilannut enää vuosiin, ja muissakin suomenkielisissä tuntuu olevan vain muutama ohje vuosittain, jotka haluan tehdä ihan haluamisen vuoksi. Onneksi on ravelry.
Kyllä! Kiitos Loistavista niityistä (edelleen kesken). Kansallispukukurssilla opetan ensimmäisenä, että meillä ei ole kiire minnekään ja että matka on tärkeämpi kuin päämäärä. T: kansallispukuvalmistaja
Kaiken pitää olla nopeaa ja helppoa. Mua se ärsyttää suunnattomasti resepteissä. En osta yhtäkään keittokirjaa tai ruokalehteä, jossa mainostetaan 15 minuutin illallisia ja 10 minuutin lounaita. Samoin tunnen itseni petetyksi, jos luen reseptiä ja siinä käytetäänkin puolivalmisteita.
”Kudo pikatossut samalla, kun teet 15 minuutissa lapsille terveellisen illallisen”?
Kuinka voi oppia mitään uutta ellei haasta omaa osaamistaan ja sitten vaikka purkaa sen sukan kolme kertaa mutta se tunne ja ylpeys, kun se lopuksi onnistuu!
Mä olen ihaillut sun malleja jo kauan, ne eivät ole vain kauniita vaan niissä on usein joku hauska lisäjuju 🙂
Nyt osuit naulan kantaan!