Meidän kylälle on avattu uusi kauppa, jonka hyllyissä pullisteli kotimaisen brändin ja jonkun muun halpalankafirman lankoja. Naapurin rouva sattui samaan aikaan hyllylle ja ihmetteli, kun kerroin, etten yleensä osta niitä lankoja vaikka hinta olisi puolet halvempi kuin niiden lankojen hinnat, mitä yleensä ostan. Eipä silti, onhan niissä kalliimmissakin langoissa tullut yllätyksiä vastaan.
Minun käteeni halpakaupan halpalangat tuntuvat karheilta ja kun lankaa hieroo hieman kynnellä, huomaa, ettei kuitu kovin pitkää voi olla. Rumasti sanottuna halpalanka on tehty kehräämön lattialta lakaistuista kuidunpätkistä. Lankakuidun hintaanhan vaikuttaa myös sen pituus.
Villan laatuun vaikuttaa suuresti se, missä ja millaisissa oloissa kuitua tuottanut eläin on elänyt. Myös rotuominaisuuksilla on vaikutusta. Jotkut lampaat tuottavat pelkkää alusvillaa ja toiset peitinvillaa, lisäksi on eläinjalostuksen tuloksena on risteytettyjä lampaita, jotka tuottavat jotain siitä väliltä. Toisaalta lampaan villa on samassakin eläimessä erilaista, toisalla pehmeämpää ja kiharampaa toisaalla karheampaa ja suorempaa.
Suurimpia villantuottajamaita ovat Australia, Kiina ja entiset Neuvostomaat. Suomessa lampaita kasvatetaan lähinnä lihan vuoksi. Mainiot villantuottajat – suomenlampaat ja kainuunharmakset – ovat vähäisiä, mutta kuitenkin pelastettu. Niiden villa on erityisen pehmeää ja hyvälaatuista.
Miksi meillä taas kaikki turaavat omissa lampoloissaan eivätkä perinnelajeja kasvattavat lammasfarmarit ja niitä käsin värjäävät artistit ole saaneet aikaiseksi yhteistä bändiä. Tuottajien pitäisi hakea EU-rahaa ja panna hösseliksi!
Onneksi ainakin Riihivillasta saa kunnollista lähilankaa, joka on vieläpä värjätty luonnonväreillä. Riihivilla pitää lauantaisin myyntikojua myös Helsingin Kauppatorilla.
Laatulankaa myyvä lankakauppias kiristelee hampaitaan, kun asiakkaat, jotka ovat tottuneet markettilankojen hintoihin, tulevat liikkeeseen kauhistelemaan pienten merkkien lankojen hintaa, joka on siinä 200-300 €/kg, erikoiset kuidut maksavat enemmänkin. Kotimaista laatulankaa kaipaava asiakas kiristelee taas hampaitaan, kun näkee, mikä sen markkinoita syö. Ei ainoastaan halpalanka, vaan myös eräät langan myyjät.
Ja nyt lähtee. Käsinvärjätyssä tai pieninä erinä kehrätyssä langassa maksaa eniten työ. Rehellinen yrittäjä, joka maksaa veronsa jne. ei yleensä yksinkertaisesti voi myydä lankaa markettihintaan. Melkein kaikki suomalainen käsinvärjätty tai pieninä erinä kehrätty lanka tuotetaan sivutyönä ja valitettavasti joskus myös pimeänä työnä. Siksi langanostajan on syytä olla tarkkana, mistä lankansa ostaa. Olen törmännyt myös ammattimaiseen ”kirpputorimyyntiin”, jossa ties mistä tuotuja lankoja myydään tehtaan paketeista kuluttajille täysin veroja maksamatta.
Erilaiset käsityöharrastajien verkkokauppapaikat, kuten etsy ja ebay, eivät jaa myyntitietoja verottajalle, joten ellei myyjä ilmoita oikeaa nimeään, osoitetietojaan, y-tunnustaan jne. viittaa se vahvasti siihen suuntaan, että pussissa ei ole puhtaita lankoja.
Ennen ostopäätöstä tutki, ilmeneekö myyjän tai kaupan tiedoista
- myyjän oikea nimi tai yrityksen nimi
- osoite ja puhelinnumero
- mahdollinen y-tunnus (ellei sitä ole, henkilötiedot olisi ainakin oltava)
- muista myös, että kuluttajansuoja ei koske yksityishenkilöiden välisiä kauppoja
Selasin hieman suomalaisia etsy-lankakauppiaita. Tusinasta (12) lankoja etsyssä kauppaavasta suomalaisnimestä valtaosa on tietysti meille nettineulojille tuttuja, monet tunnetaan ihan henkilökohtaisestikin. Näistä kauppiaista 2/3 eli seitsemän (7) ilmoittaa etsyssä oman nimensä ja kotipaikkakuntansa. HYVÄ!!! Hopeasäie ja Illu (Handu) yrittäjinä kertovat y-tunnuksensa. Pata-Noita on näemmä unohtanut panna tunnuksen esiin, mutta tunnus löytyy yrityksen nettisivuilta (Ps. Ilse, onko paikkakunnassa lyöntivirhe? Ps2. Paikkakunnan nimi on kuulemma ruotsiksi, tack!).
Olin postiivisesti yllättynyt siitä, että enemmistö etsyn suomalaisista lankamyyjistä esiintyy rehdisti omalla nimellään. Liekö asiasta käyty keskustelu vaikuttanut asiaan, sillä tilanne on parantunut takavuosista.
Kiinnostaisi tietää, miksi nämä neljä suomalaista lankamyyjää eivät kerro etsyssä oikeaa nimeään tai y-tunnustaan?
- Inayacreations, Turku
- Ivelle, Helsinki
- Laikaknits, Turku
Riemunkirjava, Kotka
Tiedot on nyt täydennetty, kiitos!
LISÄYS PS.3. Riemunkirjavan Tiiheli, sun kannattaisi muuttaa kauppasi nimeä, koska nimi on rekisteröity Kiteeläisen mainostoimiston käyttöön. Ettei tule lisää sanomista… 😉
PUIKKOMAISTERI 
Väität kommentissasi marraskuu 13, 2013 7:07 pm, etteivät listaamasi kauppiaat kerro yhteystietojaan. Jos olisit edes vaivautunut tekemään taustatyötä, että esim. InayaCreationsin kaupasta löytyy ihan selvästi esiin laitettu yhteyssähköposti, jos Etsyn oman kontaktitoiminnon käyttäminen on sinulta liikaa vaadittu.
Kannattaa myös kiinnittää villan laadun lisäksi huomiota väriaineisiin. Halpis langat teetetään luonnollisesti mahdollisimman halvalla, tai ostetaan suoraan kiinalaisista lankahuutopaikoista (huudetut langat saa sellaisella vyötteellä kuin haluaa). Todennäköisesti lankojen väriaineita ei valvota / tarkisteta ja niissä voi olla mukana terveydelle vaarallisia aineita, jotka aiheuttavat yliherkkyyksiä ja allergioita, runsaasti altistuessa myös hengityselin ongelmia.
Hyvä huomio, tuota en tullutkaan ajatelleeksi. Onko sinulla kokemuksia näistä reaktioista?
Toisaalta asia on kyllä niinkin, että olipa kuluttaja tiedostava tai ei, niin Y-tunnus ei kyllä takaa yhtään mitään. Isojakin firmoja on narahtanut veropetoksista, eikä pelkästään kädentaitoscenen puolella.
Itse annan Y-tunnukselle ja kauppiaan nimelle lähinnä lisäarvoa ostopäätöstä tehdessäni, mutta ei se kyllä aina ratkaiseva asia kaupanteossa ole.
Ja kyllähän vähäisen myyntivoiton voi ilmoittaa henkilöverotuksessakin. Ei se Y-tunnusta vaadi. En ihan täysin ymmärrä miksi Puikkomaisteri ottaa tästä asiasta nyt niin voimakkaasti kierroksia. Aihe on kyllä hyvä ja leipätekstistäkään ei minulle henk.koht. jäänyt kuvaa, että tässä nyt jotakuta syytellään, mutta kommenteista vähän sellainen maku nyt jää.
Tätä keskustelua on käyty ennenkin, tunnetuin seurauksin 😉 hakematta tulee mieleen, jälleen, että se koira älähtää…
On, totta, ettei y-tunnus takaa muuta kuin kirjanpitovelvollisuuden, mutta eipä kuluttajalla ole muutakaan keinoa pyrkiessään tekemään eettisiä valintoja kuin nuo ehdottamani.
Minä ihmettelen sitä, miksi jotkut henkilöt suhtautuvat niin kielteisesti siihen, että neulojat itse arvostaisivat käsityötä muun muassa tekemällä eettisiä ratkaisuja. Yksi keino parantaa käsityön arvostusta on suhtautua kielteisesti kaikenlaiseen lusmuiluun myös verojen suhteen. Pimeä kauppahan nimenomaan syö käsityöläisten leipää.
Tuo Y- tunnus on vähän kaksipiippuinen juttu. Meillä oli ennen kotisivuillamme Y-tunnus näkyvissä, niin kokeneemmat yrittäjät vinkkasivat ettei niin kannata tehdä väärinkäytöksien takia. Toisaalta kyllä toiminimelläni se googlesta löytyy 🙂 Mutta enpä kyllä ole osannut y-tunnusta tuotteisiini laittaa vaan olen laittanut toiminimeni…ja se on ainakin Tukesille & terveystarkastajille kelvannut kun saippuoita teen. Langoissa kukaan ei ole edes y- tunnusta kysellyt. Mielenkiintoinen juttu ja vaatii ajattelua kuinka lankani merkkaan jatkossa 🙂
Mutta totta on ettei halvalla voi myydä. Jos on kilo villaa, jonka langaksi teettäminen maksaa (postikulut mukaan lukien) noin 30€ ja siitä tulee lankaa n. 700g, niin valmistushinnaksi jää 4,30€/100g.
Jos langan möisi esim. 7€:llä/ 100g, niin katettahan on:
7-4.30 = 2,70€, josta verot pois – 24% = 2€ Siis kerinnälle, villojen pesulle, lajittelulle, vyötteiden teolle jne. jäisi tekopalkaa 2€/ 100g ja jos langan vielä värjäisi, niin miinuksellepa se menisi…Työtunteja ja niiden palkkaa ei tässä edes voi laskea. Villan pesu ja lajittelu on noin 3 illan homma, tietysti sitä tulee ehkä noin 5kg tuossa ajassa…. Vaikka hinnan puristaisi kuinka tiukaksi ja työlleen ei palkkaa laskisi, niin silti hinta on jo tuplat tai triplat seiskaveikan tarjoushintaan 😦 Mutta kyllä omat suomenlampaan ja kainuunharmaksen villat ovat niin ihania, että hinta ei ratkaise!
Näin on. Jos yritys on rekisterissä, tokkopa y-tunnusta sen koommin esiin tarvitsee laittaa. Nettikauppapaikoilla, kuten etsy, on kuitenkin niin paljon erilaista viipeltäjää, että ainakin minä laittaisin y- tunnuksen ja oman nimenikin esiin, jos toimisin myyjänä, että kuluttaja tietäisi kaupalla olevan kuluttajansuojaa ja se on muutenkin rehtiä.
Melko asiatonta leimata tuollalailla syyttäen että missäs on teidän y-tunnukset, häh!
Höpö höpö, eikä ole. Päin vastoin, pelkkää asiaa!
Tiedostava kuluttaja ei osta kauppiaalta, joka ei ilmoita omaa nimeään tai y-tunnustaan. Rehellisellä kauppiaalla ei ole mitään syytä salata niitä.
Tutkiva journalisti (blogisti) olisi antanut näille ihmisillä tilaisuuden tarttua asiaan (esim. etsyn contact-toiminnon kautta) ennenkuin alkaa julkisesti syyttelemään. Vaihtoehtona olisi myös etsiä kaikki suomalaiset etsy-myyjät ilman y-tunnusta, eikä leimata neljää.
Asia on todellinen ja on hyvä että siihen tartutaan, mutta leimaaminen lienee turhaa.
Fakta on, että noilla myyjillä ei ole esillä omaa nimeään tai y-tunnusta. Olen korjannut juttuun ne, jotka ovat ne lisänneet.
Minä kirjoitan, ellet ole huomannut, neuleaiheisia juttuja ja siksi katsoin vain ne myyjät, jotka myyvät lankaa (ja tulivat esiin haulla, jossa alueeksi rajattiin Suomi ja tuotteeksi lanka). Minä en tässä leimaa ketään, vaan nämä myyjät ovat asettaneet itse itsensä julkisesti epäilyksen varjoon. Aiheesta on keskusteltu toistuvasti, joten huomion ei pitäisi olla mikään yllätys.
kannanottoni ei ole mikään yllätys.Minä kysyin alkuperäisessä jutussa, miksi tietoja ei ole esillä. Vastausta ei näiltä kolmelta ole kuulunut.
Oletko esim. linkannut heille tämän jutun, vai oletatko että he tänne löytävät itseään puolustamaan muin keinoin?
Kyllä tänne on löydetty ihan hyvin, laskureista päätellen. Ei minun tehtäväni ole huolehtia myyjien käytöksestä. Kirjoitin siitä, millä perusteilla ostajien kannattaa tehdä valintojaan. Kysyin, miksi ao. kauppiaat eivät ole kertoneet nimeään tai mahdolista y-tunnustaan.
Mutta jos kysyt tätä kysymättä heiltä itseltään, niin miten oletat saavasi vastauksen?
Tietysti, jos yksin keskustelee, on aina oikeassa.
Tuntuu, että niin usein olet tästä samasta asiasta mellakkaa nostanut, että et enää edes tahdo keskusteluun muita mukaan kuin itsesi ja sinua puolustavat kaverisi. Asia ei vaan, vieläkään, ole niin yksinkertainen kuin ei y-tunnusta = pimeää kaupankäyntiä. Jos sinua niin kovasti harmittaa muiden potentiaalisesti maksamattomat verot, suosittelen alanvaihtoa.
Mutta juu, itse aion jatkossakin kannattaa suomalaista pienyrittäjyyttä, y-tunnuksella tai ilman.
Anni, kuten huomaat, en keskustele yksin. Sinun ja minun lisäksemme tässä on muitakin keskustelijoita.
Kukaan ei ole väittänyt, että ne myyjät, jotka eivät ilmoita nimeään vaan operoivat nimimerkin suojissa, kiertäisivät veroja. Olen sanonut, että se herättää kysymyksen siitä, miksi nimeä ei mainita ja epäilyn siitä, että syynä on veronkierto tai tulojen salaaminen jostain muusta syystä. Eikö rehdin myyjän kannattaisi pyrkiä häivyttämään tällaiset epäilyt?
Miksi minun pitäisi vaihtaa alaa toimittajasta johonkin muuhun, siksi että veronkierto harmittaa minua? Millä tavalla alanvaihto ratkaisisi tämän harmituksen?
Edelleen, jos ei kysymyksen asettaja ole kertonut kyseenalaistetuille langan myyjille kysyvänsä tätä asiaa heiltä blogissansa, ei voi olettaa että he ovat asiasta tietoisia. Pelkästään se että käynti-laskuri huutaa omalla ohjauspaneelisivullansa hoosiannaa, ei tarkoita sitä, että ne osumat olisivat tässä tekstissä mainittuja henkilöiden aiheuttamia. Se on olettamista se, ei faktaa. Sinä puikkomestari herätät kysymyksen ja epäilyksen kyllä, mutta oletat että vastaajat löytävät tiensä tänne itse itseään puolustamaan, mikä on minusta erittäin kyseenalaista toimintaa ja herättää minussa epäilyksen toimiasi ja sanomiasi kohtaan. Ja ennen kaikkea motiivejasi kohtaan. Sorppa vaan.
Miten kysyä, kun ihminen ei kerro yhteystietojaan?
No jos vaikka etsyn viestien kautta, kun on etsy-kaupasta kyse kerta.
Minun on kysyttävä, mitä nämä salatut motiivini voisivat olla? Minkälaisia salattuja motiiveja minulla voi olla sellaisia henkilöitä kohtaan, joiden nimiä en tiedä? Olenko vain yleisesti vainoharhainen ylipäätään kaikkia ihmisiä kohtaan? Kumma kun sitä ei ole kukaan muu huomannut, eivät edes perheen psykoammattilaiset tai lääkärit.
Voi voi. Se on kiva kun on varaa, siis nimenomaan varaa, valita. Pienestä eläkkeestä ei osteta kuin pienen hintaisia lankoja.
Asiaa noin periaatteessa, mutta mahtuu sinne mukaan halpiksetkin.
Eikö pienestä eläkkeestä nimenomaan kannattaisi ostaa vähemmän, mutta laatua? Varsinkin siksi, että lankafirmat tunkevat markkinoille huonoa laatua vain jos sille on kysyntää.
Mutta kyllähän minä sen ymmärrän, että helppo on täydellä palkalla työskentelevän hifistellä lankalaaduilla. Ajan mittaan se halpa kyllä tulee kalliiksi ellei se kestä käyttöä.
Sillä on suora mekitys jääkaapin sisältöön, minkä hintaisia lankoja hankin. Nautin varsinasen käsityön tekemisestä, en tee niitä merkkipaaluiksi jälkipolville. Ne kestävät sen mitä tarvitsee kestää.
Juu, onneksi meillä on vapaus valita!
En tiedä oliko mun kauppani noiden läpikäymiesi listalla, mutta mulla on Y-tunnus Etsyssä myyjätiedoissa näkyvissä myös. Tarkan osoitteen ja puhelinnumeron olen pitänyt tarkoituksella poissa näkyvistä, koska “firman” osoite on myös muun perheen kotiosoite ja puhelinnumero on mun siviilinumeroni. Mä olen yksityinen, sivutoiminen elinkeinonharjoittaja, eikä resurssit riitä erilliseen PL-osoitteeseen ja liittymään, ellen siirrä kuluja suoraan hintoihin. Toiminta kun on hyvin vähäistä.
Mutta siis erittäin asiallinen kirjoitus. Mä karsastan pimeää työtä ja hämärää kauppaa. Tokihan sitä voi myyntivoittonsa laittaa henkilöverotukseenkin, mutta selkeintä on kuitenkin, kun hankkii y-tunnuksen. Alle 8500€ liikevaihdolla ei tarvitse miettiä ALVejakaan, eikä pelkkään verottajan rekisteriin ilmoittautuminen maksa mitään. Paitsi pienen vaivan.
Kyllä oli, Kati. Olin erittäin iloinen siitä, että enemmistö suomalaisista lankamyyjistä (jotka mä löysin) on ilmoittanut rehdisti oman nimensä ja/tai y-tunnuksen. Kenenkään tartte mitään kotiosoitteita ilmoittaakaan, sillä verotuskuntahan riittää ja tieto siitä, että ostoksesta saa kuitin (ja paypalin kauttahan sen saa).
Ja juuri noin helppoa, kuten sanoit se on. Mä luulen, että ne, aika monet jotka tekee hämärähommia eivät jätä veroja maksamatta siksi, että se olisi vaikeaa, vaan siksi, että niillä on ansiosidonnaisia tuloja (eläke, asumistuki, opintotuki tms.). Ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää, varsinkin kun se vääristää myös kilpailua.
En tiedä oliko mun kauppani noiden läpikäymiesi listalla, mutta mulla on Y-tunnus Etsyssä myyjätiedoissa näkyvissä myös. Tarkan osoitteen ja puhelinnumeron olen pitänyt tarkoituksella poissa näkyvistä, koska ”firman” osoite on myös muun perheen kotiosoite ja puhelinnumero on mun siviilinumeroni. Mä olen yksityinen, sivutoiminen elinkeinonharjoittaja, eikä resurssit riitä erilliseen PL-osoitteeseen ja liittymään, ellen siirrä kuluja suoraan hintoihin. Toiminta kun on hyvin vähäistä.
Mutta siis erittäin asiallinen kirjoitus. Mä karsastan pimeää työtä ja hämärää kauppaa. Tokihan sitä voi myyntivoittonsa laittaa henkilöverotukseenkin, mutta selkeintä on kuitenkin, kun hankkii y-tunnuksen. Alle 8500€ liikevaihdolla ei tarvitse miettiä ALVejakaan, eikä pelkkään verottajan rekisteriin ilmoittautuminen maksa mitään. Paitsi pienen vaivan.
Hyvä kirjoitus. Halpislankojen laatuun kyllästyin minäkin ja siksi aloin värjäämään itse (myös myyntiin http://www.puhdepuoti.com), ja etsinpä vielä luomutilan mistä lankani ostan. 🙂
Kiitos linkistä, ihan mahtavaa, pitääpä tutustua tuotteisiin!
Hei!
Kiitokset taas hyvästä kirjoituksesta ja huomioista. Niinhan se menee, että kun montaa asiaa tekee samaan aikaan jotain jää huomaamatta. Tyhmä minä! No nyt on kaupan nimi muutettu ja oma nimi laitettu näkyviin.
Vaikka kauppa on perustettu 2010 on siellä ollut myytävää vasta tämän vuoden keväästä. Tämä vuosi on mennyt ihan harjoittelu pohjalta. Verotettavat tulot ilmoitan verottajalle veroilmoituksessa (taitaa tosin olla aika plusmiinusnolla). Näin olen toiminut myös aikaisempien vuosien satunaisten myyjäistulojen kanssa.
Ensi vuodelle on sunnitteilla uusia tuulia ja enemmän panostusta yritys ja myyntipuoleen.
Tiina
Mä jätän nykyään kans novitat hyllyyn. Mieluummin ostan hieman laadukkaampaa ja kalliimpaa lankaa. Mikkään ei niin tympäse ku saat jotaki valamiiks vaivalla ja työllä ja het kohta on ainaki sukanpohojissa reikä tai neule muuten vaan pilalle ja rumaks venyny ja vanunu. Meillä ei ainakaan novitan langoista tehyt neuleet kestä. Vanhoja novitalaisia kaipaan, ne kesti vuosia. Harmi että nuita huonoja lankoja on kaapissa vaikka millä mitalla, ei niitä viiti roskiinkaan heittää. Mutta tosiaan, kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Kiitti Kesänaapuri, enpäs hoksannutkaan. Eikä mulla ollut silmälaseja päässä, en edes nähnyt mitä siinä tarkalleen ottaen luki 😉
Riemunkirjava löytyy YTJ-rekisteristä, muut eivät. (Patentti- ja rekisterihallituksen ja Verohallinnon yhteinen yritystietojärjestelmä http://www.ytj.fi/yrityshaku.aspx )
Ei ole sama Riemunkirjava. Rekisteristä löytyy Kiteeläinen mainostoimisto, mutta tämä myyjä (jonka tunnen henkilökohtaisesti: <3-terkkuja!) on kotkalainen.
OK, hyvää tietää, kiitos!
Olipas taas ajatuksia herättävä kirjoitus! Niinhän se on, että halvalla ei saa hyvää, ja näinä yt-neuvotteluiden kulta-aikoina olisi mielestäni erityisen tärkeää pistää ne vähäisetkin roposensa kotimaiseen tuotantoon. En tiedä, missä Pata-Noita toimii, mutta Urjala on Urdiala på svenska, eli ei välttis ole kirjoitusvirhe 🙂