Luottamusta lankakauppiaaseen

Olen joskus ihmetellyt erilaisia sukka- yms. klubeja, joita varsinkin käsinvärjättyjä lankoja myyvät kauppiaat tarjoavat asiakkailleen. Niissähän on yhtenä ideana yllätyksellisyys, siis se, että tilaaja ei ihan tarkkaan tiedä, mitä paketissaan saa. Usein mukana seuraa myös langoille sopivia uutuusohjeita.  Sellaisiakin kerhoja on  ollut, joissa pakettien sisällöstä annetaan melko yksityiskohtaistakin tietoa laadun takeeksi, mutta ihan kaikkea ei kuitenkaan paljasteta.

Lukiessani ensimmäisen kerran tällaisista klubeista, vanha vastaanvänkääjä minussa nosti heti päätään ja ihmetteli: kuka hullu tilaa sian säkissä? Kuitenkin, mitä enemmän ajattelin asiaa, sen myönteisemmin aloin suhtautua siihen. Suorastaan ihaillen. Koska nähdäkseni neulontaharrastajat ovat hyvinkin laatutietoista ja materiaalikriittistä väkeä, tässä ei ilmeisesti vanhakantainen ajattelutapa riitäkään asian tulkitsemiseen.

Lankayrittäjät, varsinkin nämä värjäri-taiteilijat, ovat ilmiselvästi onnistuneet hankkimaan asiakaskunnan, joka luottaa heidän valintoihinsa ja kauppiastapaansa. En ole koskaan kuullut missään foorumeilla valitettavan, että klubipaketti olisi alittanut odotukset, päinvastoin.

Sosiologinen mielikuvitukseni lähti myös liikkeelle: elämässä tulevien ikävien yllätysten vastapainona turvalliset yllätykset ovat tervetulleita? Onko yllätys, jonka tietää jakavansa toisten neulojien kanssa, myös yhteisöllinen kokemus? Minkälaiseen luottamukseen voi tällaisen kaupantekotavan liittää, miten sellainen luottamus rakennetaan?

Kyselin Handun Ilona Korhoselta, mihin nyt myynnissä olevat klubit perustuvat. Hän mainitsi ”odottelun kihelmöinnin” ja ”yllätyksen” eräinä klubin iloisina puolina. Luottamuksen tai brändin rakentaminen kestää tietenkin kauan, mutta luottamuksen voi menettää vain kerran. Siksi kauppiaat ovatkin ilmeisesti aika tarkkoja siitä, mitä yllätyspaketteihin pakataan

– Eihän näissä mitään riskiä ole. Saa hyvää lankaa edullisemmin kuin erikseen tai vaihtoehtoisesti jotain, mitä ei saa koskaan toista kertaa. Klubissa ei värjärin tai kauppiaan kannata lähettää mitään huonolaatuista tai nurkissa pyörivää jämäerää, klubi on aina luksusta, toteaa Ilona Korhonen Handusta.

Nyt kaupan oleviin Handun kerhoihin liitetään kuulemma myös KAL-ryhmät (Knit Along – Neulotaan yhdessä), joissa voi sellainenkin, joka ei ole ekspertti kirjoneuleiden alalla, neuloa verkkokeskustelun tukemana klubissa tulevat mallit yhdessä muiden kanssa. Siinä siis riittävästi syytä laittaa omakin lusikka sopppaan.