Oispa joulu ainainen

Millähän konstilla langan hienon kiillon saisi kuvassa esiin?

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua!

Jouluneuleena sormikkaat, lankana Malabrigo Sock ja Tallulah Vegas. Tähän ensimmäiseen meinasin vahingossa tehdä kuusi sormea, mutta ihan niin näppärä en ole joulunakaan… Nyt vetäydyn joulunviettoon, lapset tulevat kumppaneineen tänään syömään, huomenna tulevat mummit ja siskon perhe.

Italian kierros

Kiertelin italialaisilla neulojien sivuilla. Enpä ollut huomannutkaan näitä Max Alexnderin keräkorviksia, joita on saatavana Etsystä. Nämähän olisi helppo kustomoida kulloisenkin neuleen väriin sopivaksi! Vaikkapa Woolissimosta tehdyn huivin kaveriksi.

Unfiodissa näyttäisi olevan kivoja alelankoja, vaikka minä vähän karsastankin sekoitelankoja. Italialaiset rakastavat noita tehostelankoja, jotka meillä ei oikein iske. Mutta Fusionista saisi kivan villapaidan. Kevään värejäkin on jo tarjolla.

Ovatpa saapasmaassa neuloneen poronkin Knititalyn blogi esittelee Palazzo Madaman näyttelyä (myös englanniksi).

Kierros oli nyt lyhyt, koska lanttulaatikko odottaa tekijäänsä!

Jouluksi lämmintä mieltä

Me emme anna tänä vuonna lainkaan lahjoja ystäville tai perheenjäsenille. Lahjoitamme kuitenkin hyväntekeväisyyteen.

Kotimaisia avuntarvitsijoita voi tukea Pelastusarmeijan Joulupata-keräyksen kautta. Verkkolehti Ullan (mahtavan hienot sukat muuten kansikuvassa!)  lukijoille on sinne perustettu oma keräyspotti. Minä maksoin siihen mielläni, olenhan saanut ilmaiseksi nauttia lehdestä!

Pelastakaa Lapset -järjestön Toivekaupassa voi toteuttaa haavoittuvissa oloissa elävien lasten toiveita.

Jamie Oliverin Fifteen-projekti, joka pyrkii kouluttamaan ja työllistämään nuoria ravintola-alalle, myy toimintansa rahoittamiseksi neulontapaketteja. Ei hassumpi ajatus. Paketissa on lankaa, puikot ja neljä ohjetta ja sen on tuottanut The Little Knitting Company.

LISÄYS: tuosta neulepaketista tuli mieleen, että Ulla voisi talkoina tehdä tuollaisia paketteja lahjoituslangasta ja  jostain/joistain lehteen tarjotusta hyvästä malli/ei/sta (jota ei sitten jaettaisi välttämättä netissä) ja lahjoittaa näin kerätyt varat hyväntekeväisyyteen.  Olen valmis lahjoittamaan lankaa tällaiseen projektiin.

Coco Chanel

Vuokrasin eilen videovuokraamosta Coco Chanelista tehdyn, kaksiosaisen tv-elokuvan.  Tästä on tehty tänä vuonna uusikin elokuva, jonka pääosassa on Audrey Tautou.  Ottaisin ilomielin minkä tahansa Chanelin pajalta hänen elinaikanaan valmistuneen jakkupuvun, vaikkei se edes sopisi minulle, vain hiplattavaksi.

Sain hirveän chanel-kohtauksen ja ryhdyin välittömästi suunnittelemaan cc-sukkia. Vähältä piti, etten pannut heti anomusta  Ilulle, että hän värjäisi minulle luonnostelemaani malliin sopivat langat. Sukissa pitää olla kultaketju, helmiä ja ehdottomasti pinkinkirjava pinta ja tupsureunus…. Taas pitää opetella uusia tekniikoita! Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun minua riivaavat tällaiset ideat. Siinä menee taas sukkalankaa ja hermoja, ennenkuin saan tehtyä mieleisen version. Jos sitten jouluna, sillä päätin ottaa parin viikon loman tähän vuodenloppuun. Tai jos vain odottelisi, että kohtaus menisi ohi.

Rauhoituttuani hieman panin puikoille arkisen miestenpipon. Mies väitti pärjäävänsä pakkasissakin puuvillaisella Jaques Cousteau -pipollaan, mutta pipoille on aina ottajia. Tuo JC-pipo on hitti, jota saisi neuloa kaikille miespuolisille ystäville, jos vain ehtisi ja viitsisi.

Puikkomaisteri jatkaa (toivosti terävämpänä)

Päätin sittenkin pitää tämän blogin, koska yrityksemme blogi on parasta pitää erillään omista mielipiteistäni. Enhän ole yksin yrittämässä, vaan osakeyhtiössämme on muitakin osakkaita.

Seuraavan kerran suunnitellessani lopettamista, taidan ensin yrittää taukoa

No niin. Onnistuin taas kaivamaan verta nenästäni *) kirjoittamalla Ravelryn suomalaisten neulojien ryhmässä. Tämä oli vieläpä toinen kerta lyhyen ajan sisällä. Viimeksi ne hermostuivat siitä kun ehdotin käsityöyrittäjille omaa suljettua foorumia, tietämättä että Ravelryssa ei ole suljettuja foorumeita. Suljettu perustettiinkin sitten FB:iin.

Alunperin kylläkin pyrin herättämään keskustelua siitä, miten foorumilla kohdellaan tasa-arvoisesti yrittäjiä ja pidetään erillään yksityisten harrastama lanka/käsityömyynti ja yritysten myynti. Olisihan minun pitänyt tietää paremmin **): osin samat nimimerkit, joiden suivaannus minua kohtaan purskahti esiin  noin vuosi sitten tekijänoikeuskeskustelussa, ovat nyt (kumma kyllä) varsin jyrkästi sitä mieltä, että tuollaisella foorumilla ei ole mitään vastuuta siitä maksavatko lankaharrastajat (ja ehkä yrittäjät?) verojaan vai eivät.

Ihmettelen hieman tätä epäjohdonmukaisuutta. Kun tekijänoikeuden suhteen ollaan jyrkemmällä kannalla kuin lainlaatijat ja  sen arvovaltaiset oikeusoppineet tulkitsijat (ja toimitaan vähän turhankin valppaina näkemässä tekijänoikeuden rikkomista) , verojen maksaminen tai maksamatta jättäminen ei kiinnosta pätkääkään. Joku neropatti väitti jopa  verojen olevan yksityisasia!!!***) Luulisi veroasioiden kiinnostavan nimenomaan niitä, jotka ovat saaneet maksuttoman koulutuksen ja monet muutkin verorahoilla rahoitetut palvelut ja etuudet, joista aiemmat sukupolvet ovat saaneet vain haaveilla. Esimerkiksi lähikirjastot.  Ehkäpä asiassa ei olekaan minkäänlaista ristiriitaa,  ehkä pointtina onkin “mikä on minun on minun vaikka olisi yhteistäkin”. Juu, niin sen täytyy olla.

Nopea selailu paljastikin, että moni niistä, jotka voimakkaimmin sanakääntein tuomitsivat minut, sattumoisin ovat niitä henkilöitä, jotka myyvät nimimerkeillä itse värjäämiään lankoja omissa blogeissaan ja Ravelryn foorumia hyväksikäyttäen. Olisiko se koira älähtänyt, johon kalikka kalahti, kuten eräs kirjoittaja epäili?

Minä en väitä, enkä ole väittänyt missään viestissäni, etteivätkö nämä henkilöt ilmoita lankakauppansa kirjanpitoa verottajalle. Siihen en voinut olla kiinnittämättä huomiota, että harvinaisen harva (tasan yksi) ilmoitti pitävänsä verottajan vaatimaa kirjanpitoa kotitaloustyön tuloista (ja menoista).  Sain sen vaikutelman, että moni kuvittelee, että vasta jos liikevaihto on 8.500 euroa vuodessa, pitää hakea y-tunnus ja alkaa maksamaan veroja.  Tietoa luulon sijaan on tässä.

Keskustelun taso oli mielenkiintoinen: minun väitettiin esimerkiksi kateuden ja pikkusieluisuuden vuoksi muun muassa vaativan foorumilaisia asettumaan veropoliiseiksi, haukkuvan, ilkeilevän, loukkaavan jonkun (???) kunniaa, pilaavan ilmapiirin jne. Kukaan ei kyennyt kuitenkaan pyydettäessä osoittamaan yhtään sellaista viestiäni, jossa olisin käynyt henkilöön, mutta “yleisvaikutelma” ja sävy oli kuulemma tällainen. Niin varmasti, jos luki rivieni väleistä nuo edellä väitetyt asiat ja tulkitsi tekstiäni siis jostain omasta tunteesta (syyllisyydestä?)  käsin. Toisaalta nämä samat kirjoittajat epäilivät minun hinkuvan “helppoa rahaa” yritystoiminnallani ja lausuivat muutamia muitankin henkilööni käyviä huomautuksia, vääntelivät sanojani ja inttivät sitten näiden itse itselleen vääntämisensä tulkintojen kanssa.

Nimimerkki Neulatyyny kiteyttää (virheet ovat alkuperäisiä) keskustelun historiaa ja “yleisvaikutelmaa” nerokkaasti:

Kannattaisi mielestäni ensin selventää itselleen nämä asiat ennenkuin esiintyy nettipoliisina. Ehkä sitten voisit jollain tavoin olla uskotavakin tekijänoikeus- ja veroneuvojana, nyt lähinnä vain oudoksuttaa tämä jatkuva sormen osottelu.

Yritin monin eri tavoin selventää kantaani siitä, miksi foorumilla on mielestäni vastuu siitä, että kuluttaja (=toinen foorumin jäsen) voi erottaa yksityisten ja yrittäjien markkinoinnin toisistaan. Tärkeimmät perusteluni olivat, että yksityiseltä ostaessa ei ole kuluttajansuojaa ja ostaessaan palvelua yksityiseltä henkilöltä, saattaa syyllistyä tahattomasti pimeän työn teettämiseen, jos tuon palvelun veroja ei hoideta asiallisesti. Työn teettäjällähän on velvollisuus huolehtia siitä, että työntekijä esittää verokorttinsa ja työnantaja tilittää verot ja muut maksut.****)

Samaan aikaan, samalla foorumilla, oli eräs ilmoitus kurssista, josta  peritään “ilmoittautumismaksu” (jota ei palauteta). Tuossa ilmoituksessa ei kerrottu, sisältääkö kurssimaksu arvonlisäveron, eikä koulutuksen järjestäjää (jos se oli joku muu kuin kouluttaja itse) tai kouluttajan/järjestäjän yhteystietoja (paitsi gmail-osoite). Ilmoituksessa kerrottiin, että hintaan sisältyy tarvikepaketti, mutta sen arvoa ei ollut eritelty, vaikka hyvässä markkinointitavassa näin edellytetään tehtävän. En tietenkään väitä, että tämä kouluttaja yrittäisi huijata kurssilaisiaan: hän voi maksaa veronsa asiallisesti ja varmasti hänen kurssinsa ovat hyviä ja oppia saa koko rahan edestä ellei enemmänkin. Mutta mikäli  kouluttaja todella maksaa verot tuosta kurssitulostaan, hänen työnsä suomalaisten neuleosaamiseksi on todella uhrautuvaa. Varovaisenkin arvion mukaan matka-, vero-, hallinto-, materiaali- ja muiden kulujen jälkeen toiminta on nimittäin lähinnä tappiollista vaikka kursseja onkin suunnitteilla useille eri paikkakunnille.

Minusta tällaisilla foorumeilla on syytä suhtautua jyrkän kielteisesti veronkiertoon ja kuluttajansuojattomaan kauppaan. Vähintä, mitä voi tehdä, on erottaa yksityisten ja yritysten tarjoamat palvelut ja tavarat toisistaan (ja tätä vähintä juuri toivoinkin tehtäväksi), että foorumin uusikin jäsen kykenee harkitsemaan millaisia riskejä haluaa ottaa. Itsekin olen ostanut foorumin kautta lankaa henkilöltä, jonka todellista nimeä en saanut tietää lainkaan. Pelkästään tilinumeron. Otin riskin, koska kyse oli pikkusummasta, mutta opiskelijan tai työttömän kukkarossa se olisi menetettäessä ollut iso raha.

Yrittäjää, joka pyrkii elättämään itsensä ja perheensä rehellisellä yritystoiminnalla,  kuitenkin jurppii aiheellisesti kaikenlainen epäreilu kilpailu. Tietenkin neuleharrastajat, jotka eivät odota työstään palkkaa tai jopa maksa veroja tuotostaan, voivat myydä värjäämiään lankoja halvemmalla kuin alan yrittäjä. Harrastajien myynti näkyy niin selvästi ammattilaisten myynnissä, että kauppapäivän tulosta näkee, onko joku heistä pannut uuden satsin lankaa myyntiin.

Rehellisten neuleharrastajien pitäisi välttää kaikin tavoin antamasta vaikutelmaa, että veroja ei ole maksettu eikä makseta. Ellei asiaa nimenomaisesti mainita, herää aina epäilys että tässä on jotain filunkipeliä. Pankaa siis foorumeilla sallittuihin informaatioon ja lankamyyntiblogeihinne selvästi esiin todelliset nimi- ja yhteystietonne tai y-tunnuksenne – eihän rehellisellä ihmisellä ja yrittäjällä ole pienintäkään syytä salata niitä!

Huvittavaa itse keskustelussa oli myös se, että kun moderaattorit sulkivat aiemman ketjun, jossa keskustelua oli käyty, itse asiasta ei taaskaan ollut sinänsä suurtakaan erimielisyyttä: kaikki olivat samaa mieltä siitä, että yksityisten ja yrittäjien kauppa pitää hoitaa eri ketjuissa. Ehkä eri perustein, mutta kuitenkin.

Kokonaan toinen asia on nettikäyttäytyminen, joka muistuttaa koulukiusaamista. Tuolla foorumilla on tietty, #neulonta-irc-kanavalla kokoontuva nuorten naisten porukka (ja nyt saan taas syytöksiä ikärasismista kun mainitsin nuoremmat naiset ), jotka kokoavat voimiaan ircissa ja tulevat sitten joukkona leimaamaan porukan ulkopuolista.

Koska Ravelryn foorumien viesteissä on alareunassa painikkeita, joilla voi ilmaista hyväksyntäänsä tai erimielisyyttään viestin kirjoittajan kanssa, on mielenkiintoista katsoa, miten disagree- tai agree-painallusten määrät kehittyvät. Ensin valtaosa lukijoista oli samaa mieltä kanssani, sittemmin “voimasuhde” kääntyi.  Siihen voi olla erilaisia selityksiä, mutta tässä tapauksessa taidan uskoa siihen, että joku kanavan piioista kiinnitti ryhmän huomion käynnissä olevaan keskusteluun ja ryhmä lähti dissaamaan viestejäni. Tätä toimintatapaa olen nimittäin itse todistanut seuratessani keskustelua kyseisellä kanavalla.

Olen persona non crata ja kaikki esittämäni ajatukset tyrmätään tämän ryhmän taholta riippumatta siitä, millaisia ne ovat sisällöltään.  Aivan samalla tavalla kuin koulukiusaamisen, tällaisen käytöksen sallii foorumin suuri hiljainen enemmistö. Minun poistuttuani Ravelryn suomalaisten keskustelufoorumilta on vain ajan kysymys milloin otetaan uusi uhri ajankuluksi. Seuraava “toisinajattelija” voi olla heikompi kuin minä ja vaurioitua oikeasti.

Jos omat, 24-29 -vuotiaat lapseni käyttäytyisivät tuolla tavoin, kokisin olevani tavattoman epäonnistunut kasvattaja. Heillä on tapana keskustella asiasta menemättä henkilökohtaisuuksiin,  mutta lisäksi he saattavat asettua vastoin omaa mielipidettään heikomman puolelle vain siksi että jonkun pitää pitää puolustaa heikompaakin. Itsetunnostahan se usein on kiinni. Lammaslaumaa yleensä vie pässi.

Siinäpä sitä joulunsanomaa sitten onkin nuorille mietittäväksi.

Pitäisiköhän perustaa Aikuisten Neulojien Foorumi – K35?*****)

* * *

Ps. Kommentoijille tiedoksi:  en salli kommenteissa sanaa “yleistäminen”. Tähän ikään mennessä olette tekin oppineet, että se ei oikeasti tarkoita mitään, vaan yleistämisestä syytetään aina kun ei oikeastaan ole mitään järkevää sanottavaa, mutta jotenkin pitäisi inttää vastaan.

LISÄYS: Keskustelu näyttää jatkuvan räveltämössä. Vieläkin ihmettelen tuota minun syyttämistäni provokaattoriksi, ei kai provokaatio ole sellainen, että nostetaan puheeksi omasta mielestä tärkeä aihe ja puolustetaan omaa kantaa. Kyllä provoilu on ihan jotain muuta.

LISÄYS2: Korjasin kirjoitusvirheitä. Ja tässä vielä muutama alaviite, koska en aio enää osallistua tuo foorumin keskusteluihin:

*) Tämä on ironinen ilmaisu, eikä tarkoita että olisin tahallisesti ärsyttänyt nuoria lukijoitani.

**) Olen itsekin yllättynyt siitä, että ehdin aina unohtaa, että minkä tahansa kirjoittamani viestin vastaanotto on sama sisällöstä riippumatta.

***) Verotiedot ovat pääsääntöisesti salaisia, mutta suuri osa niistä on julkisia. Kuka tahansa voi saada kenen tahansa tietyt verotustiedot. Ks. linkki.

****) Kummastuttaa, että Pörrö Sahlberg, joka on näiden nuorten kiukkuisten naisten jonkinlainen auktoriteetti ja Vihreiden kunnallisvaaliehdokas sekä luottamushenkilö, asettui myös vastapuolen sanansaattajaksi sekä yritti osoittaa väitteeni kotitalouden tulon veroseurauksista epäluotettaviksi, ja väitetyn vaatimukseni ryhtyä veropoliisiksi  (jollaista en siis ollut esittänyt lainkaan) asiattomaksi. Hänen mielestään ao. keskustelufoorumilla ei ole mitään vastuuta siitä, maksavatko siellä ilmoittelevat veronsa vai eivät. Luulisi, että nimenomaan kunnallispolitiikassa viime aikoinakin surullisen kuuluisasti taloustarkkoina  esiintyneiden Vihreiden edustaja tunnistaisi paikan, jossa tarvitaan yhteisvastuuta ja moraalia. Mutta ehkä  ehdokas tarvitseekin enemmän halvalla hankittuja kannattajia kuin selkärankaa.

*****) En todellakaan ajattele, että ihminen aikuistuu automaattisesti täyttäessään maagiset 35 vuotta. Jotkut henkilöt eivät kokemukseni mukaan aikuistu koskaan, mutta tuossa iässä alkavaa pahimmat lastentaudit yleensä hellittää. Tämäkään ei ole kovin ryppyotsainen kommentti.

LISÄYS3: Koska Riina toi kommenteissa esiin omia kokemuksiaan, laitan myös tähän linkin keskusteluun, johon hän viittasi. Siinä on täsmälleen sama kuvio: neulontaharrastaja tuo esiin ongelman ja saa niskaansa hirvittävän ryöpyn, koska sattuu arvostelemaan foorumin “kantaporukan” tekemää kirjaa. Myös Pörrö Sahlbergin rooli tässä keskustelussa on identtinen nyt puheena olleen keskustelun kulussa.

LISÄYS4: Foorumin moderaattori Midori kirjoittaa foorumilla:

Olen moderaattorina sekä tämän foorumin käyttäjänä todella pahoillani, että henkilö, joka myöntää itsekin provosoivansa tahallaan, olevansa vastarannan kiiski sekä kaivavansa tietoisesti verta nenästään (omien sanojensa mukaan), on onnistunut kerta toisensa jälkeen provosoimaan ihmisiä keskusteluun, jossa asiat jäävät henkilökohtaisuuksien alle. Asioista voi keskustella, mutta toista ihmistä kohti ei saa hyökätä.

“Myöntää provosoivansa tahallaan”??? Mikähän puolustus tämä on? Tottakai olen myöntänyt provosoivani (sanakirjan mukaan “yllyttää, kiihottaa, ärsyttää”) keskustelua pelisäännöistä, verotuksesta jne. Siihenhän jokainen nettikeskustelija pyrkii: keskustelun alustamiseen ja innostamiseen.

Tarkoittaako moderaattori siis todella, että syy puheena olevaan nettikiusaamiseen on minussa itsessäni, koska olen ärsyttänyt henkilöitä, jotka ovat joukolla hyökänneet kimppuuni? Vai tulkitsenko itse nyt väärin, ja moderaattori pyrkii ojentamaan niitä, jotka hyökkäsivät minua kohtaan? En saa selvää. Kaipaisin vastausta.

Olen halunnut ottaa tiettyjä, vaikeitakin, aiheita keskusteltavaksi, nyt tämän kiusaamisen,  herätelläkseni. Ilmaisut “vastarannan kiiski” ja “veren kaivaminen nenästä” ovat tietenkin peilausta foorumin peilistä. Tässäkin on foorumin  tyypillinen keskustelukuvio: kirjoittaja ottaa irti yhteydestään omat sanani ja kääntää ne haluamallaan tavalla minua vastaan. Lisäksi tässä annetaan ymmärtää, että minä olisin viljellyt henkilökohtaisuuksia, kun asia on juuri päinvastoin.  Jos rehellisiä ollaan, ei henkilökohtaisuuksia ole tuossa ap ketjussa  juurikaan viljelty, henkilökohtaisuus-korttihan vedetään näissä keskusteluissa esiin aina kun mielipide ei ole samansuuntainen kuin oma.

LISÄYS5: Eräs #neulonta -kanavan aktivisti kertoo olleensa kanavalla kun ensimmäinen rähäkkä kanssani alkoi, eikä tunnista syytöstäni siitä, että kyseiseltä kanavalta masinoitaisiin hyökkäyksiä. Olin siellä minäkin, tähän viitataankin siinä kun paheksutaan kanavien seuraamista osallistumatta itse, ja saanpa uuden leimankin, kun minut leimataan stalkeriksi (väijyjä). Kommenteissa kerrotaan, että kyseisellä kanavalla olisi tarkastettu mukaan tulevien ip-osoitteita, sehän selittyykin sitten juuri tämän väijymispelon kautta. Mitähän syytä kanavalla on pelätä sitä, että joku seuraa neulonta-aiheista keskustelua?

En ole väittänyt, että kampanjoita tehtaillaan täysin tietoisesti (vaikuttaa siltä, että irkki-porukka ei todellakaan ajattele asioita kovin pitkälle), mutta kyllä ne sieltä voimaansa ammentavat.  Senhän kykenee lapsikin näkemään kävijämääristä ja liikenteen lähteistä. Jos blogiin ei tule yhtään sisään tuovaa linkkiä toisista blogeista tai foorumeilta ja kävijämäärä moninkertaistuu hetkessä, on kyse ircissä tms. saadusta huomiosta. Jos lisäksi kommenttilaatikkoon  ilmestyy nopeasti normaaliin verrattuna moninkertainen määrä saman suuntaisia kommentteja, jäljet johtavat samalle sylttytehtaalle. Enemmän minua tässä huolestuttaa se, että ao. henkilöt eivät itse tunnista harjoittamaansa kiusaamista lainkaan. Nimimerkki Soopeli päättää kirjoituksensa:

Ymmärrän, että joku voi kokea irkin #neulonta-kanavan vihollisekseen, mutta ainakaan minun siellä ollessani se ei sitä ollut. Toivoisin, että syytökset loppuisivat, koska moni saattaa saada niistä hyvinkin kieroutuneen käsityksen kyseisestä kanavasta.

Ehdottaisin, että irkin #neulonta-kanavan aktivistit keskustelisivat tänään vakavasti tästä asiasta ja katsoisivat niin sanotusti peiliin. Olette ärtyneet toistuvasti siihen, että viittaan teihin “nuorina naisina”, osoittakaa nyt olevanne aikuisia ottamalla aikuisen ihmisen vastuu tästä tilanteesta ja pohtikaa keskenänne, mikä toimissanne aiheuttaa toistuvasti näitä rähäköitä.

Tässä joitain aiheita, joita esimerkiksi voisi pohtia missä hyvänsä vastaavassa tilanteessa:

Mihin te ryhmänä ja yksilöinä tarvitsette ulkopuolisia vihollisia? Onko ryhmässänne heikko yhteenkuuluvuus tai toiminnassa sisällön puutetta, onko ryhmä liian heterogeeninen vai uhkaako alkuperäisen kantaporukan yhteisyyttä  liiallinen uusien pyrky? Eikö ryhmän alkuperäinen ryhmäytymisen syy (tässä neulontaharrastus) ratkaisekaan oman elämänne ongelmia (se on kohtuuton vaatimus tältä harrastukselta) tai harrastajaryhmän ihmissuhteet riitä tyydyttämään onnen kaipuuta? Synnyttääkö ryhmän yhdenmukaisuuden paineet piiloaggressiota, joka on purettava ryhmän ulkopuolella, ettei itse ryhmä hajoa?

LISÄYS 6: Kiitos, tämä liikutti.

LISÄYS 7:  EPILOGI

Tämän postauksen päivittäminen päättyy jo pituuden vuoksi tähän. Jos aihetta on, avaan uuden. Kiitän kuitenkin ihan kaikkia keskustelijoita, sillä tämä keskustelu ei suinkaan ollut millään tavalla hyödytön, vaikka tunteet olisivat kuohuneetkin. En minä ajattele pahalla nimimerkkejä, joiden kanssa olen sanaillut ja ymmärrän hyvin senkin, että tyylini ärsyttää joitain. Se ei toki ole minulle mikään uutinen Ehkä minulle tämä keskustelu tarjoaa mahdollisuuden palata nuoruuden kiihkoon Vakavasti: olen halullut innostaa keskustelemaan em. foorumin säännöistä, nettikiusaamisesta, käsityöharrastamisen ja -ammattilaisuuden suhteen sekä muista mielestäni tärkeistä asioista. Viestien määrä ei tietenkään takaa laatua, mutta tuohon viestimäärään sisältyy monia hyviä näkökulmia ja perusteltujakin kannanottoja. Siis kiitos!

Kiitos ja näkemiin!

Puikkomaisteri-blogia on ollut hauska tehdä. On rentouttavaa nähdä vaivaa silloin, kun aikaa on, ja lätistä löysiä kun ei vaan jaksa hankkia tietoa. Työssäni ei tällaista mahdollisuutta ole.

Tämän puolentoista vuoden aikana olen saanut aikaa myös liikehdintää. Eräät neuleharrastajat suivaantuivat kuvan käyttöä koskevista käsityksistäni, jos kohta ne eivät olleet yksinomaan minun käsityksiäni. Provosoin tahallisesti ja lukijat kohteliaasti provosoituivat. Jokainen tekijänoikeutta koskeva keskustelu toivottavasti lisää tietoa ja harkintaa näissä asioissa, olipa kannat kuinka vastakkaisia tahansa. Siis kiitos kaikille osallistujille siitä!

Lukijoita on ollut hämmästyttävä määrä. Parhaina päivinä puolisentoistatuhatta käyntiä! Tavallisesti kuitenkin muutama sata/postaus.

Olen saanut ystäviä ja vihamiehiä – kumpiakin tosielämässä tarvitaan. But remember kid’s, I love you all!

Lopetan puikkomaisterin siksi, että minulla on liikaa hommia. Uusin niistä on tämä.

Silkkiä sielulle

Petroolin värinen kaulahuivini valmistui ja vaikka vannoin tarttuvani heti lupaamiini sukkiin, en malttanut, koska Ilun värjäämä mahtavan keltainen lanka vaatimalla vaati pääsyä puikoille. Malliksi valitsin Elinan Villimarjattaren (pdf).

No, jos vähän alkuun. Minulla on kaksi viikkoa aikaa saada siskon Pomatomukset valmiiksi, eiköhän ne synny. Onhan ensi viikonloppuna yksi vuosikokous Turussa, joten mennen tullen on ainakin aikaa neuloa.  Sitä paitsi ensi viikolla on vielä lautakunnan kokous, sielläkin ehtii neuloa nelisen tuntia…

Viikonloppuna piti järjestää työhuone, mutta en päässyt kuin vähän alkuun. Minneköhän voisi lahjoittaa hyvän kokoelman Nuorten toivekirjaston seikkailukirjoja ja muita 50-80-luvun nuortenkirjoja? Missä olisi paikka, jossa niistä olisi iloa? Arvostavatko nykynuoret enää tuommoisia vanhanajan kirjoja? Lukevatko ne ylipäätään enää mitään?! Emme ole raaskineet luopua näistä kirjoista, mutta ei ne mahdu minun työhuoneeseenkaan enää. Kierto saa alkaa vaikkapa kellarikomerosta ellei muu auta.

Olen tullut sokeaksi huoneelle. Minun pitäisi saada sinne runsaasti työtilaa enkä panisi pahakseni, jos siellä olisi myös nojatuoli tai peräti sohva, jossa neuloa (ja kuunnella musiikkia tms.). Nyt siellä on pieni ja kapea tanskalainen päästä vedettävä 60-luvun varasänky, joka ei todellakaan ole mukava neulomispaikka, liian vähän laatikostotilaa ja liikaa tavaraa, jota sinne kerääntyy, koska niillä ei ole kunnon paikkoja.

Ostin muuton jälkeen Ikeasta mustia ja valkoisia klaffipöytiä tietokonepöydäksi.  Ajatuksena oli, että niitä voi käyttää apupöytinä, jos tulee paljon vieraita, myös parvekkeella. Enkä löytänyt mieleistä pöytää ikkunan alle. Nekin (2 valkoista, 2 mustaa) laitan nyt  kiertoon ja ostan joko uuden Ikean Bestå-pöydän tai yritän tulla toimeen sillä Alvarin pöydällä, joka on ollut huoneen keskellä. Jos joku haluaa ostaa nuo hyväkuntoiset mudduspöydät vaihdan ne mielelläni lankoihin. Viestiä voi lähettää osoitteeseen puikkomaisteri@gmail.com

 

Mistä näitä käyntejä oikein tulee?

Mielenkiintoista, että jos kirjoitan tekijänoikeuksista, laskuri pyörähtää ympäri Tämä todistanee ainakin eilisen postaukseni ensimmäisen väitteen todeksi.

Kokkailun, siivoamisen, työnteon, toisen työnteon ja erinäisen perheeseen liittyvän harrastaneisuuden ohella olen yrittänyt kiirehtiä valmiiksi kaulaliinan, jota teen itselleni uuden takin seuraksi.  Teen kaulaliinaa kivasta Titityyn messuosastolta ostamastani Silk Boom Fino -langasta, värinä on petroli (enkä saa tässä valossa väristä mitenkään oikeaa), joka sopii näköjään täydellisesti minulle. Tämäkin oli uusi tieto ja se selvisi takkikaupassa (jota muuten suosittelen lämpimästi kaikille aikuisille naisille), jossa myyjät ovat todella osaavia ammattilaisia.

En tajunnut minulle sopivista väreistä suurinpiirtein mitään, ennenkuin aloin ostaa vaatteita Ainosta ja omistajarouva itse arvioi minulle sopivat värit. Halusin nimittäin väriä, olin pukeutunut mustaan koko aikuisikäni, koska en löytänyt koskaan värejä, jotka todella sopisivat minulle. Tai paremmin: halusin aina sävyjä, jotka eivät kertakaikkiaan sovi minulle. Kaikki värithän sopivat kaikille, niistä on vain löydettävä se oikea sävy.

Tänään kaulaliinani tuomitaan hallinnollisella päätöksellä valmiiksi. Neulon sitä bussimatkan kotiin ja illan, päivän päätteeksi päättelen senkin. Pituutta on jo ihan kivasti, mutta koko kolmatta kerää en kyllä neulo. Minulla on kyllä sille jämälangalle käyttöä uudessa projektissani!

Täydellä sydämellä

Eräs blogi, jota seuraan mielenkiinnolla on di tutto cuore. Eikä se petä nytkään, tuore postaus on asiaa, jopa mielenkiintoisesti kirjoitettuna, koska kirjoittaja esittelee ensin oman kompetenssinsa suhteessa asiaan.  Postauksessa miellyttää myös sen  kiihkottomuus, jota ehkä kutsutaan myös asiallisuudeksi.

Kun neulojien nettiyhteisöissä keskustellaan tekijänoikeuksista, tunteet käyvät turhan kuumina. Olen itsekin ollut nuorempana varsinainen kuumakalle, varma mielipiteistäni ja nopea käänteissäni, mutta näin seesteisessä (kjäh, kjäh) keski-iässä alkaa pahempikin pukari pehmenemään. Mutta kyllähän täällä akatemiassa edelleen pätee sääntö: “meillä on jo mokattu kun teillä vielä suunnitellaan”.

On täysin selvää, että neulemallien varastaminen, plagioiminen jne. kaupalliseen käyttöön on tuomittavaa, mutta raja kopioinnin ja uuden mallin välille  näissä asioissa on varsin vaikea vetää. Se on todettu monissa yhteyksissä, kuten myös se, että mallin suojaaminen on kohtuuttoman vaikeaa. Eikä rajaa vedetä millään huutoäänestyksellä. Tämä ei tietenkään ole mikään kannanotto mallivarkauksien tai plagioinnin hyväksymiseksi.

Olen parikin kertaa ärähtänyt siitä, että sinänsä oikealla asialla olevat nettikirjoittajat syyllistyvät itse ehkä vielä pahempaan rikkeeseen leimatessaan yrityksiä ja ihmisiä nimeltä mainiten rikollisiksi, vaikka se tehtävä kuuluu tietenkin viranomaisille. Novita ehkä on ansainnut – ja kestää – kritiikin, mutta entä yksittäinen henkilö tai pienyrittäjä, joka joutuisi kokemattomuuttaan, tahattomasti tai aivan syyttään nettikirjoittajien raivon kohteeksi. Kirjoitin tietoisesti verbin konditionaaliin, koska en ala kaivaa esiin käytyjä keskusteluja osoittaakseni jotain tiettyä tapausta, enkä aio keskustella tietyistä tapauksista, vain hyvin yleisellä tasolla.

Joukkovoimalla olisi toimittava paremman mallisuojan puolesta eikä hukattava energiaa tappeluihin tuulimyllyjen kanssa. Etujärjestötoiminta on aikaavievää ja kuluttavaa: kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Päänaukominen on tietysti helpompaa. Mutta ei ole mitenkään sattumaa, että mallisuoja on mitä on. Asia, joka ei kosketa, ei etene. Asia, jolla ei ole puolustajia, hautautuu.

Arkipäiväisempää on jonkun ihmisen leimaaminen, syyllistäminen tai loukkaaminen tällaisten keskustelujen ja tapahtumien tiimoilla. Toinen ihminen kestää paremmin kuin toinen. Siinä missä toinen nousee aina puolustamaan asiaansa, joku saattaa kokea jo pelkän (omasta mielestään asiattoman) moderoinnin todella järkyttäväksi toimeksi, jolla hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Siksi kaikessa nettikirjoittelussa pitäisi olla erittäin huolellinen sanomistensa suhteen: koskaan et nimittäin voi tietää, kuka kirjoittamaasi lukee. Ja nyt en puhu mistään vainoharhalaisista, jotka luulevat kaiken kirjoitetun koskevan itseään.

Mielipiteisiin on tietysti kaikilla oikeus. Lait määrittelevät sen sijaan jokseenkin selvästi, mikä yhteisössämme on tuomittavaa. Lakien tulkinta taas kuuluu viranomaisille ja tekijänoikeuskysymyksissä sen, joka kokee oikeuttaan loukatuksi tulee huolehtia itse oikeuksistaan. Nettiyhteisön upea puoli on siinä, että se voi olla apuna valvonnassa.

Inttäkää, jos olen mielestänne väärässä, mutta näin se minusta menee:

• Jos joku sanoo, että yritys X on varastanut mallin henkilö Y:ltä, hänen pitää olla todella vankalla pohjalla väitteensä kanssa. Pitäisi ainakin todella tietää, että henkilö Y on samaa mieltä asiasta ja lisäksi pitäisi olla hyvin varma siitä, että malli todella on sama (Ja hei, tämä siis näiden pykälänikkarien normien mukaan, eikä meidän tavallisten kuolevaisten. Siinä on vissi ero.)
• Jos henkilö taas sanoo, että “minusta  yrityksen Y julkaisema malli muistuttaa hyvin paljon henkilön Y suunnittelemaa ja julkaisemaa mallia”, se on ihan selvä mielipide.
• Jos henkilö T kirjoittaa ulkomaiselle suunnittelija Y:lle ja raportoi kotimaisen yritys X:n julkaisseen omanaan mallin, joka vaikutta oudon paljon suunnittelija Y:n aiemmin julkaisemalta mallilta ja lopulta raportoi nettiyhteisölle tästä kirjeenvaihdosta, että nettiyhteisö voi perustaa kuluttaja-aktivisminsa asiatietoon, henkilön T pitäisi saada kunniamaininta.
• Jos joukko kansalaisia innostaa laittamaan yrityksen X boikottiin, koska ne varastavat malleja kykenemättä osoittamaan sitä täysin aukottomasti (mahdollisesti jopa pitäisi olla niin, että tekijänoikeuden haltija on voittanut mallikiistajutun oikeudessa), olisi syytä hankkia hyvä asianajaja. Sikäli kun yritys nyt viitsii ryhtyä moisia lapsellisuuksia torjumaan. Pienempi yritys taas voi tuhoutua lopullisesti.

Minusta on hyvä, jos kansalaiset keskustelevat asiallisen kriittisesti ja tiedostavasti yritysten A-Ö tuotteiden laadusta ja alkuperästä, ja saattavat käsityksensä yritysten tietoon. Se auttaa yritystäkin selkeyttämään linjaansa, parantamaan tuotteitaan ja kehittämään toimintaansa.