Eräs blogi, jota seuraan mielenkiinnolla on di tutto cuore. Eikä se petä nytkään, tuore postaus on asiaa, jopa mielenkiintoisesti kirjoitettuna, koska kirjoittaja esittelee ensin oman kompetenssinsa suhteessa asiaan. Postauksessa miellyttää myös sen kiihkottomuus, jota ehkä kutsutaan myös asiallisuudeksi.
Kun neulojien nettiyhteisöissä keskustellaan tekijänoikeuksista, tunteet käyvät turhan kuumina. Olen itsekin ollut nuorempana varsinainen kuumakalle, varma mielipiteistäni ja nopea käänteissäni, mutta näin seesteisessä (kjäh, kjäh) keski-iässä alkaa pahempikin pukari pehmenemään. Mutta kyllähän täällä akatemiassa edelleen pätee sääntö: “meillä on jo mokattu kun teillä vielä suunnitellaan”.
On täysin selvää, että neulemallien varastaminen, plagioiminen jne. kaupalliseen käyttöön on tuomittavaa, mutta raja kopioinnin ja uuden mallin välille näissä asioissa on varsin vaikea vetää. Se on todettu monissa yhteyksissä, kuten myös se, että mallin suojaaminen on kohtuuttoman vaikeaa. Eikä rajaa vedetä millään huutoäänestyksellä. Tämä ei tietenkään ole mikään kannanotto mallivarkauksien tai plagioinnin hyväksymiseksi.
Olen parikin kertaa ärähtänyt siitä, että sinänsä oikealla asialla olevat nettikirjoittajat syyllistyvät itse ehkä vielä pahempaan rikkeeseen leimatessaan yrityksiä ja ihmisiä nimeltä mainiten rikollisiksi, vaikka se tehtävä kuuluu tietenkin viranomaisille. Novita ehkä on ansainnut – ja kestää – kritiikin, mutta entä yksittäinen henkilö tai pienyrittäjä, joka joutuisi kokemattomuuttaan, tahattomasti tai aivan syyttään nettikirjoittajien raivon kohteeksi. Kirjoitin tietoisesti verbin konditionaaliin, koska en ala kaivaa esiin käytyjä keskusteluja osoittaakseni jotain tiettyä tapausta, enkä aio keskustella tietyistä tapauksista, vain hyvin yleisellä tasolla.
Joukkovoimalla olisi toimittava paremman mallisuojan puolesta eikä hukattava energiaa tappeluihin tuulimyllyjen kanssa. Etujärjestötoiminta on aikaavievää ja kuluttavaa: kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Päänaukominen on tietysti helpompaa. Mutta ei ole mitenkään sattumaa, että mallisuoja on mitä on. Asia, joka ei kosketa, ei etene. Asia, jolla ei ole puolustajia, hautautuu.
Arkipäiväisempää on jonkun ihmisen leimaaminen, syyllistäminen tai loukkaaminen tällaisten keskustelujen ja tapahtumien tiimoilla. Toinen ihminen kestää paremmin kuin toinen. Siinä missä toinen nousee aina puolustamaan asiaansa, joku saattaa kokea jo pelkän (omasta mielestään asiattoman) moderoinnin todella järkyttäväksi toimeksi, jolla hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Siksi kaikessa nettikirjoittelussa pitäisi olla erittäin huolellinen sanomistensa suhteen: koskaan et nimittäin voi tietää, kuka kirjoittamaasi lukee. Ja nyt en puhu mistään vainoharhalaisista, jotka luulevat kaiken kirjoitetun koskevan itseään.
Mielipiteisiin on tietysti kaikilla oikeus. Lait määrittelevät sen sijaan jokseenkin selvästi, mikä yhteisössämme on tuomittavaa. Lakien tulkinta taas kuuluu viranomaisille ja tekijänoikeuskysymyksissä sen, joka kokee oikeuttaan loukatuksi tulee huolehtia itse oikeuksistaan. Nettiyhteisön upea puoli on siinä, että se voi olla apuna valvonnassa.
Inttäkää, jos olen mielestänne väärässä, mutta näin se minusta menee:
- Jos joku sanoo, että yritys X on varastanut mallin henkilö Y:ltä, hänen pitää olla todella vankalla pohjalla väitteensä kanssa. Pitäisi ainakin todella tietää, että henkilö Y on samaa mieltä asiasta ja lisäksi pitäisi olla hyvin varma siitä, että malli todella on sama (Ja hei, tämä siis näiden pykälänikkarien normien mukaan, eikä meidän tavallisten kuolevaisten. Siinä on vissi ero.)
- Jos henkilö taas sanoo, että “minusta yrityksen Y julkaisema malli muistuttaa hyvin paljon henkilön Y suunnittelemaa ja julkaisemaa mallia”, se on ihan selvä mielipide.
- Jos henkilö T kirjoittaa ulkomaiselle suunnittelija Y:lle ja raportoi kotimaisen yritys X:n julkaisseen omanaan mallin, joka vaikutta oudon paljon suunnittelija Y:n aiemmin julkaisemalta mallilta ja lopulta raportoi nettiyhteisölle tästä kirjeenvaihdosta, että nettiyhteisö voi perustaa kuluttaja-aktivisminsa asiatietoon, henkilön T pitäisi saada kunniamaininta.
- Jos joukko kansalaisia innostaa laittamaan yrityksen X boikottiin, koska ne varastavat malleja kykenemättä osoittamaan sitä täysin aukottomasti (mahdollisesti jopa pitäisi olla niin, että tekijänoikeuden haltija on voittanut mallikiistajutun oikeudessa), olisi syytä hankkia hyvä asianajaja. Sikäli kun yritys nyt viitsii ryhtyä moisia lapsellisuuksia torjumaan. Pienempi yritys taas voi tuhoutua lopullisesti.
Minusta on hyvä, jos kansalaiset keskustelevat asiallisen kriittisesti ja tiedostavasti yritysten A-Ö tuotteiden laadusta ja alkuperästä, ja saattavat käsityksensä yritysten tietoon. Se auttaa yritystäkin selkeyttämään linjaansa, parantamaan tuotteitaan ja kehittämään toimintaansa.
Ilun totinen silkkivilla tuli ja on aivan ihanaa! Kännykkäkuva ei tietenkään anna oikeutta tälle energiselle sitruunankeltaiselle langalle. Pakettikin on ilumaisen mukava: kuori aikakauslehdestä, lanka sinisessä silkkipaperissa ja mukana kiitoskortti. Pieniä juttuja, joista tulee hyvä mieli.
)
Juuri kun pääsin julistamaan Mustaa villaa -blogin Terhin kruunaamattomaksi sukkakuningattareksi, 
Kun Quopus keksi pyytää uuden pipon, täytyi puikoille heti panna Keskimmäisellekin uusi päänlämmitin. Ettei tule syytteitä sorsimisesta.
Prosessineuloja
